Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi tekijäjärjestöiltä lausuntoja siitä, pitäisikö AVMS-direktiivin mahdollistama rahoitusvelvoite implementoida Suomessa. Vaikka AVATElta ei pyydetty erillistä lausuntoa, niin päätimme lausua tärkeästä asiasta silti.
Kysymys on lyhyesti sanottuna siitä, tulisiko globaaleiden suoratoistopalveluiden osallistua kotimaisen tuotannon rahoitukseen korvauksena siitä, että he ulottavat liiketoimintansa Suomen markkinoille.
Tässä on AVATEn lausunto asiasta:
AVMS-direktiivin mahdollistama rahoitusvelvoite tulee implementoida Suomessa
Pidämme AVMS-direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mahdollistamaa kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen rahoituspohjan laajentamista erittäin hyvänä tavoitteena. Pienen kielialueen ja kulttuurin oman av-kulttuurin ylläpitäminen vaatii lisäresursseja tuotantoihin ja audiovisuaalisen sisällöntuotannon rahoituspohjan vahvistamista.
Kannatamme rahoitusvelvoitetta mahdollisimman laajasti mediapalveluiden tarjoajille, joiden kohdeyleisöt sijaitsevat Suomessa. Kotimaisten audiovisuaalisten tuotantojen jatkuvuuden turvaamiseksi on perusteltua, että ne mediapalveluiden tarjoajat, jotka toimivat Suomen markkinoilla, osallistuvat kotimaisten sisältöjen tuotantoon rahoitusvelvoitteen kautta.
Monet suomalaiset av-tuotannot ovat tällä hetkellä hyvin aliresursoituja. Puuttuvat resurssit ja pienet budjetit näkyvät mm. av-alan taiteilijoiden huonoissa työskentelyoloissa: työtä tehdään liian kovassa kiireessä, osin jopa työturvallisuus vaarantaen. Palkkiot mahdollistavat hyvin harvoin uran luomisen freelancer-taiteilijana, mikä vie varsinkin kokeneita tekijöitä pois alalta. Taiteilijoiden palkkioiden pienuus johtuu osittain budjettien pienuudesta, mutta myös rakenteellisista ongelmista:
– viime vuosina kasvaneet budjetitkaan eivät ole kasvattaneet tekijöiden ja esiintyvien taitelijoiden palkkioita
– av-tekijöille ja esiintyville taiteilijoille ei kerry tekijänoikeustuloja teosten käytöstä vastaavalla tavalla kuin esim. muissa Pohjoismaissa
– alalla ei kollektiivisopimista, yksittäisten tekijöiden ja esiintyvien taitelijoiden heikko neuvotteluasema
Taiteilijoiden mahdollisuus toimeentuloon ja asiallisiin työolosuhteisiin vaikuttaa suoraan suomalaisen av-tuotannon laatuun sekä kansainvälistymismahdollisuuksiin.
Raportissa todetaan, että monessa maassa esim. Tanskassa ja Hollannissa pelkästään toisten sisältöjä jakelevien tahot on rajattu investointivelvoitteen ulkopuolelle. Ehkä hieman harhaanjohtavasti raportissa ei kuitenkaan mitenkään tuoda esille sitä, että Suomen markkina on eurooppalaisittain poikkeuksellinen. Käytännössä kaikkialla muualla Euroopassa toisten sisältöjä jakelevat operaattorit (kuten esim. Telia, Elisa jne.) ja kaapelitv-sisältöjä jakelevat tahot maksavat tekijänoikeuskorvauksena edelleenlähetyskorvauksia sekä tekijöille että tuottajille. Nämä ovat merkittävä osa taiteilijoiden jatkuvaa ja suoraa toimeentuloa tuotantojen käyttöön perustuen ja lisärahoitusta tuotantoyhtiöille.
Suomessa toisten sisältöjä jakelevat tahot eivät maksa kotimaisten kanavien edelleenlähettämisestä tekijänoikeuskorvauksia. Suomen lainsäädännössä tätä velvoitetta ei aiemmin ollut, ja maksuvelvoitteen lisäämisen jälkeenkin operaattorit ovat kieltäytyneet maksamasta. Maksuvelvoitetta koskeva oikeusprosessi on kesken. Ulkomaisten tv-kanavien edelleenlähettämisestä kuitenkin maksetaan korvauksia ulkomaisille tv-yhtiöille, tuotantoyhtiöille ja tekijöille.
Mielestämme lainsäätäjän tulisi ensisijaisesti selkeästi taata kotimaisille av-tekijöille oikeus tekijänoikeuskorvaukseen edelleenlähettämisestä, kuten muualla Euroopassa. Nykyisellään operaattorit eivät osallistu kotimaisen sisällöntuotannon rahoittamiseen tällä hetkellä samalla tavalla kuin muissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa, mikä on hyvä huomata nyt käytävässä keskustelussa rahoitusmalleista.
Hybridimalli
Kannatamme rahoitusvelvoitteen implementointia Suomen lainsäädäntöön toteuttamalla sen yhdistelmämallilla, jossa suorat sijoitukset kotimaisiin tuotantoihin ovat ensisijainen vaihtoehto ja jossa maksujen suorittaminen rahastoon, josta sijoitukset kanavoidaan kotimaisten tuotantojen rahoitukseen, olisi toissijainen vaihtoehto sellaisille mediapalveluiden tarjoajille, jotka eivät voi tai halua tehdä suoria sijoituksia tuotantoihin.
Lainsäätäjän taattava, ettei investointivelvollisuutta rahoiteta tekijöiden pussista
Rahoitusvelvoitteen implementoinnissa Suomen lainsäädäntöön on ehdottomasti todettava, että rahoitusvelvoitteen edellyttämän rahoituksen maksaminen ei ole korvaus tekijöille tekijänoikeuksien luovutuksesta. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa siihen, että velvoitteen piirissä olevat audiovisuaalisten mediapalveluiden tarjoajat tai muut alan toimijat alkavat vaatia tekijöiltä aiempaa laajemmin tekijänoikeuksien luovutusta vastineena rahoitusvelvoitteen nojalla suorittamistaan maksuista. Rahoitusvelvoitteen implementointi ei saa johtaa myöskään siihen, että valtion varoista suoraan tai välillisesti tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille maksettavien tekijänoikeuskorvausten tai muiden kulttuuria tukevien rahoitusmuotojen määrä pienenee.