Avaten halliuksen jäsen, SELO:n toiminnanjohtaja, juristi Kaarina Silvennoinen avaa miksi oikein tehty kreditointi on tekijöille tärkeää tekijänoikeuksien näkökulmasta. Silvennoinen käy tekstissään läpi moraalisten ja taloudellisten oikeuksien suhdetta kreditointiin erityisesti elokuva-alalla.
Kreditointi moraalisena oikeutena
Tekijänoikeuslain kolmannessa pykälässä säädetyillä moraalisilla oikeuksilla tarkoitetaan muun muassa tekijän oikeutta tulla tunnetuksi teoksen tekijänä eli isyysoikeutta. Isyysoikeus kuuluu myös esittäville taiteilijoille eli näyttelijöille. Isyysoikeus on ennen kaikkea tekijän oikeus, minkä vuoksi tekijä päättää, millä tavoin hänen nimensä ilmoitetaan teoksen yhteydessä. Tekijällä on siten oikeus tulla tunnetuksi salanimellä tai jäädä halutessaan tuntemattomaksi.
Isyysoikeuteen luetaan myös suoja aiheettomia kreditointeja vastaan – eli esimerkiksi käsikirjoittajaksi ei voida kreditoida tuottajaa tai ohjaajaa, jotka ovat ainoastaan antaneet palautetta käsikirjoituksesta. Käytännössä isyysoikeus toteutetaan kreditoinnilla, eli tekijän nimen lisäämisellä teokseen kullakin alalla noudatettavan hyvän tavan mukaisesti, siinä muodossa, kuin tekijä on halunnut. Toisin sanottuna velvollisuus ilmoittaa tekijä ei siis ole ehdoton. Kaikilla aloilla ei ole tapana ilmoittaa tekijän nimeä, esimerkkinä mainittakoon mainosala.
”Tekijänoikeudellisen krediitin jakaminen perusteettomasti muiden kanssa heikentää krediitin arvoa, jolloin taiteellista työtä tehnyt henkilö ei saa taiteellisesta panoksestaan täyttä tunnustusta. On siis tekijän edun mukaista, että kreditointi on tehty oikein.”
Kreditointi elokuva-alalla
Elokuva-alalla noudatetun hyvän tavan mukaisesti tekijät ja ainakin pääosia esittävät näyttelijät ilmoitetaan teoksen markkinointimateriaaleissa ja lopputeksteissä.
Elokuvan lopputeksteissä mainitaan yleensä myös elokuvan teossa avustaneet henkilöt, vaikka he eivät olisikaan tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja elokuvan tekijöitä. Jotta tuotantoyhtiö täyttäisi tekijänoikeuslain tarkoittaman kreditointivelvollisuutensa oikein, tulisi tekijänoikeudellisesti merkitykselliset krediitit erottaa muutoin elokuvantekoon osallistuneista henkilöistä. Asiaa on käsitelty jokunen vuosi sitten markkinaoikeudessa.
Markkinaoikeuden tapauksessa lavastaja katsoi hänen luomansa lavastuksen olevan itsenäinen teos, jonka krediittiin hänellä oli yksinoikeus. Lavastaja katsoi, että tuotantoyhtiö oli rikkonut hänen moraalisia tekijänoikeuksiaan kreditoidessa lavastamisen käytännön työhön osallistuneita henkilöitä lavastajiksi, vaikka he eivät olleet tehneet tekijänoikeudellisesti merkityksellistä luovaa lavastajan työtä. 1
Markkinaoikeus ei valitettavasti päässyt ottamaan kantaa itse riitakysymykseen. Markkinaoikeus katsoi perustellusti, ettei lavastus ole itsenäinen taideteos vaan osa yhteisteosta, minkä vuoksi lavastajan vaatimuksiin ei ollut tarpeen ottaa enemmälti kantaa. Markkinaoikeus hylkäsi lavastajan kanteen. Mikäli vaatimukset olisi esitetty toisin, olisi lopputuloskin voinut olla toisenlainen.
Vaikka oikeustapaus jäikin tyngäksi, nostatti tapaus alalla tarpeellista keskustelua oikeellisen kreditoinnin merkityksestä. Tekijänoikeudellisen krediitin jakaminen perusteettomasti muiden kanssa heikentää krediitin arvoa, jolloin taiteellista työtä tehnyt henkilö ei saa taiteellisesta panoksestaan täyttä tunnustusta. On siis tekijän edun mukaista, että kreditointi on tehty oikein.
Kreditoinnin vaikutukset tekijän taloudellisiin etuihin
Vaikka kreditoinnissa on kysymys moraalisista oikeuksista, kreditoinnilla on vaikutusta myös tekijän taloudellisiin etuihin.
Tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. 2
Elokuva-alalla tekijät luovuttavat taloudelliset oikeudet pääsääntöisesti tuotantoyhtiölle, jotta teosta voidaan levittää esim. elokuvateattereissa.
Tuotantoyhtiön tarvitsemista taloudellisista oikeuksista on kuitenkin erotettavissa kollektiivisesti hallinnoidut oikeudet, joita tuotantoyhtiöt eivät lähtökohtaisesti tarvitse omassa toiminnassaan. Tekijänoikeuden luovutussopimuksissa sovitaan yleensä, että kollektiivisesti hallinnoidut oikeudet jäävät tekijälle. Tällöin tekijä saa Kopiostolta rahaa, mikäli teosta käytetään verkkotallennuspalveluissa tai opetuskäytössä.
Tekijälle maksettavan korvauksen määrä perustuu puolestaan tuotantoyhtiön ilmoittamaan teosluokkaan ja tekijälle merkittyyn krediittiin. Krediitit on jaoteltu Kopioston ryhmäjakotaulukossa siten, että tekijänoikeudellisesti merkittävimmästä krediitistä tilitetään suurimmat korvaukset. Esimerkiksi ohjaajan krediitti pitkässä elokuvassa tuottaa suuremmat korvaukset kuin kuvaajan. Näin ollen oikean korvauksen saaminen edellyttää, että tekijä on kreditoitu oikein.
Jos krediitti on jaettu henkilöiden kesken, kuten vaikkapa yllä mainitussa lavastajan tapauksessa, myös Kopioston maksama korvaus jakaantuu heidän kesken. Tekijä ei siis saa hänelle tosiasiassa kuuluvaa korvausta, jos hänen krediitti on perusteettomasti jaettu muiden kesken.
Virheellisen kreditoinnin oikeudelliset seuraukset
Oikeus tekijänoikeuslain 57 §:n mukaiseen hyvitykseen liittyy korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan ainoastaan taloudellisiin tekijänoikeuksiin, eikä sitä siten voida tuomita moraalisten oikeuksien rikkomisesta, kuten virheellisestä kreditoinnista.3
Tuomioistuimelta voidaan kuitenkin vaatia virheellisesti kreditoidun teoksen käytön kieltämistä. 4 Tapauksessa 2005:92 korkein oikeus kielsi teoksen kopioiden levittämisen, kun tekijän nimi oli ilmoitettu, mutta ei hänen haluamassaan muodossa.
Käsikirjoittajien, näyttelijöiden ja ohjaajien on tärkeää huolehtia oman työn oikeellisesta kreditoinnista. Väärin tehdyllä kreditoinnilla voi olla taloudellisia vaikutuksia. Tämän vuoksi kreditoinnista on hyvä sopia jo työsopimuksen yhteydessä. Samalla on hyödyllistä sopia, miten kreditointia tarvittaessa muutetaan, mikäli tekijän rooli ja vastuut muuttuvat projektin edetessä.
Avatella on käynnissä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke käsikirjoittajien, ohjaajien ja näyttelijöiden metadatan keräämisprosessin kehittämiseksi Hankkeen tarkoituksena on kehittää kreditointiprosessi, jonka tuloksena metadata on kirjattuna niin, että tekijät voivat tarkistaa itse tiedon oikeellisuuden ja tarvittaessa korjata tietoja. Lisäksi tavoitteena on kerätä metadatatieto yhteen paikkaan, josta tämä tieto on hyödynnettävissä teosten jakelun, tekijänoikeuskorvausten kohdentamisen ja tilitysten sekä teosten käytön raportoinnin näkökulmasta.
Avaten kreditointiohje julkaistaan Music x Media tapahtumassa Tampereella 6.10.2023. Lue lisää täältä.