Maanataina 15.4.2024 suuri joukko kulttuuri- ja luovien alojen edustajia kokoontui Rautatientorille vastustamaan hallituksen suunnittelemia kulttuurileikkauksia. Mielenilmauskulkueeseen osallistui arviolta noin 400 ihmistä, jotka kulkivat Rautatientorilta aina Esplanadin puistoon Smolnan edustalle. Samaan aikaan maamme hallitus oli kokoontunut Smolnaan kehysriiheen keskustelemaan vuosien 2025–2028 sopeutustoimista. Esplanadin puistossa mielenilmauksessa kuultiin useita puheita ja tilaisuuden juonsi Heidi Lindén.
Puheenvuorot kuultiin käsikirjoittaja, kirjailija Mike Pohjolalta, Taideyliopiston ylioppilaskunnan edustajilta Siiri Koistiselta ja Artturi Vuoriselta, kirjailija Vilja-Tuulia Huotariselta, säveltäjä ja Tieto-Finlandia-voittaja Osmo Tapio Räihälältä, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteen tohtori Saara Cantellilta ja HAM Helsingin taidemuseon pääluottamusmieheltä Antti Kauppiselta. Lopuksi DJ Bunuel esitti mielenilmauksessa spoken word -teoksen.
Mielenilmauksen ja pidettyjen puheenvuorojen ydinviesti oli, että kulttuuri- ja luovilla aloilla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaamme, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Suomalainen kulttuuri luo Suomea ja suomalaisuutta. Samalla se luo työtä ja toimeentuloa, sekä taloudellista hyötyä 3,1 % edestä bruttokansantuotteestamme.
Otteita puheista
Olemme poimineet alle muutamia otteita puheista, joita Esplanadin puistossa pidettiin.
Kulttuuri on peruskallio identiteetille, toimijuudelle ja yhteisöille – kulttuuri tuo meidät yhteen, avartaa mielemme ja antaa uutta ajateltavaa sekä syventää empatiaa toisiamme ja koko maailmaa kohtaan. Kulttuuri auttaa suomalaisia jaksamaan arjen haasteiden keskellä, maailmalta kantautuvista synkistä uutisista huolimatta. Kulttuuri ei ole luksusta, vaan välttämättömyys ja perustuslaissamme taattu oikeus.
En voi sanoa tätä kyllin painokkaasti – vetoamme päättäjiin: nyt ei ole oikea aika leikata.
Heidi Lindén
Kulttuurin merkitys on kuitenkin paljon suurempi: Me valmistamme suomalaisuutta. Se oli totta Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin aikaan, jolloin kulttuurin tekijät kehittivät koko ajatuksen Suomen kansasta. Se oli totta Minna Canthin ja Aleksis Kiven aikaan, jolloin suomenkielinen korkeakulttuuri kehittyi. Se oli totta Jean Sibeliuksen ja Helena Schjerfbeckin aikaan, jolloin Suomi itsenäistyi. Ja se on totta nyt Iiu Susirajan ja Pajtim Statovcin aikana.
Kun me sanomme, että rakastamme Suomea ja haluamme puolustaa sitä, me ajattelemme Finlandiaa ja Muumeja, Marimekkoa ja Mörköoopperaa, Alvar Aaltoa ja suomirokkia.
Tämä kaikki on suomalaista kulttuuria. Sen arvoa ei voi mitata vain rahassa. Ilman suomalaista kulttuuria emme voi olla suomalaisia. Jos kulutamme vain amerikkalaisia elokuvia, brittiläisiä tv-sarjoja, venäläistä kirjallisuutta ja ruotsalaista discomusaa, lakkaamme olemasta kansakuntana.
Mike Pohjola
Hallituksemme on todennut, että leikkauksille ei ole vaihtoehtoja. Tämähän on valtavan surullista. Yksilötasolla, kun ihminen kokee, ettei hänellä ole elämässään muita vaihtoehtoja kuin tuhoisa käytös, kyse on vähintään keskivaikeasta masennuksesta. Ihminen tarvitsee apua. Haluaisinkin tarjota apua Smolnaan: kääntykää kulttuurialan puoleen! Me taiteilijat, erityisesti tarinankertojat, olemme vaihtoehtoisten todellisuuksien asiantuntijoita! Mitä muuta elokuvat, teatteri ja kirjallisuus ovat kuin ajatusleikkejä siitä, miten asiat voisivat olla? Tarinoiden kautta me opimme näkemään asioiden ja tekojen seurauksia ilman, että meidän täytyy tehdä kaikkea oikeassa elämässä. Klassiset tarinat kertovat meille, mitä seuraamuksia on liiallisella ahneudella, ihmisten väärin kohtelulla ja epäoikeudenmukaisuudella. Tarinoiden kautta me kohtaamme erilaisia, itsellemme vierailtakin tuntuvia ihmisiä ja ihmiskohtaloita ja opimme myötäelämistä ja empatiaa. Tarinat näyttävät meille mitkä asiat ovat elämässä oikeasti tärkeitä ja auttavat näin tekemään kestäviä arvovalintoja.
Saara Cantell
Näin kulttuurin tutkijana haluan vielä todeta, että Suomi ja suomalaisuus ovat rakentuneet, ne on rakennettu juurikin kulttuurille. Nykyinen hallitus heiluttaa sinivalkoisia värejä, mutta on jo aika todeta ääneen: ei ole mitään niin epäisänmaallista, kuin suomalaisesta kulttuurista leikkaaminen.
Tämän hetkisessä maailmassa kulttuuri on kurtistumassa ylikansallisten suoratoistopalvelujen cliffhanger-onaniaksi. Kulttuuri on niin paljon muutakin. Kulttuuri ei ole vain taidetta taiteen vuoksi. Kulttuuri on jaettuja kokemuksia rakkaiden kanssa, Kulttuuri on uuden tajuamista, merkityksellisiä kohtaamisia, kulttuuri on hyvinvointia, kulttuuri on keino pudota rotkoon ja keino nousta siiville. Mutta ennen kaikkea kulttuuri on työtä.
Kaavaillut leikkaukset ovat täysin ristiriidassa odotusten ja hallitusohjelman tavoitteiden kanssa: Vain se mihin investoidaan, voi kasvaa.
Antti Kauppinen
Taide on se paikka mihin ovi on aina auki
se asia joka kantaa, vie, hämmentää, lohduttaa, muistuttaa, opettaa, ärsyttää
ja se on meille kaikille
ihan sama mitä hillomestaritar väittää
taide ei ole mitattavissa oleva kilpailu
en mä voi päättää sun puolestasi mitä tarvitset
voin vaan sanoa ole hyvä, nauti hedelmistäsi mut maista joskus näitäkin
Sä et voi valita kuka sun oven taakse tulee, mut sä päätät avaatko sen
sä päätät otatko lahjan vastaan vai mutisetko vaan
sit kun on liukasta ei ole väliä kuka sun vieressäsi kävelee kun käsi antaa tuen
ja luoton
ihan sama mitä sinä näet kaikilla on haavat ja haaveet, kaikilla
ei kai vihalla koskaan mitään hyvää olla rakennettu
ehkä mun kaikki totuudet ei olekaan totta, ehkä totuus onkin vielä paljon kauniimpi
DJ Bunuel